![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jari Ylamaki kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-1104-1725907517.jpg?itok=7R2PFh9V "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Jari Ylamaki kuva")
Tämä ei ole normipäivä,
kello lakkaa käymästä, mutta se ei pelota ketään,
paitsi yhtä, viiksekästä miestä ilman argumentteja.
Hän katsoo peiliin, jossa heijastuu hänen menneisyytensä
kuin väärinpäin käännetty muistikuva.
Juomassaan hän näkee meren, joka aaltoilee kohti kattoa,
mukanaan vene täynnä kanoja ja orkesteri soittamassa huilua.
Illan syvetessä pöydät alkavat tanssia,
ne heittäytyvät valssiin,
kiertyvät ympäri kuin hämmentyneet kellot,
ja lattia nousee hitaasti kuin olisi väsynyt olemaan paikallaan.
Asiakkaat nauravat, mutta nauravat vääristä syistä,
baarimikko, hikoillen nestemäistä metallia,
kaataa lasiin pisaroita ajasta, jota ei enää ole.
Joku tilaa olutta, mutta saa lasillisen hiekkaa,
joka huutaa pimeydessä: "Mikä vuosi onkaan?"
Baari sulkee itse itsensä,
ja joku havaitsee, ettei ulkona enää ole mitään.
Vain mustaa, syvää, loputonta olemattomuutta,
joka tulee väkivalloin sisään ja istahtaa jakkaralle.
Tiskin takana mies, jonka kasvot ovat väärinpäin,
kaataa shotin auringonvaloa,
mutta aurinko nielaisee koko lasin ja katoaa,
jättäen jälkeensä huutavan tyhjyyden, joka tanssii valojen alla.
Kädet, joita ei ole, tarjoavat lisää juotavaa.
Ja yössä, syvässä ja vääristyneessä,
kellot alkavat soida,
mutta niiden ääni on hukkunut aika,
joka on jo unohdettu kauan sitten.
Viimeinen asiakas muuttuu sumuksi,
ja baari hengittää kuin olisi
ensimmäistä kertaa hereillä.
kello lakkaa käymästä, mutta se ei pelota ketään,
paitsi yhtä, viiksekästä miestä ilman argumentteja.
Hän katsoo peiliin, jossa heijastuu hänen menneisyytensä
kuin väärinpäin käännetty muistikuva.
Juomassaan hän näkee meren, joka aaltoilee kohti kattoa,
mukanaan vene täynnä kanoja ja orkesteri soittamassa huilua.
Illan syvetessä pöydät alkavat tanssia,
ne heittäytyvät valssiin,
kiertyvät ympäri kuin hämmentyneet kellot,
ja lattia nousee hitaasti kuin olisi väsynyt olemaan paikallaan.
Asiakkaat nauravat, mutta nauravat vääristä syistä,
baarimikko, hikoillen nestemäistä metallia,
kaataa lasiin pisaroita ajasta, jota ei enää ole.
Joku tilaa olutta, mutta saa lasillisen hiekkaa,
joka huutaa pimeydessä: "Mikä vuosi onkaan?"
Baari sulkee itse itsensä,
ja joku havaitsee, ettei ulkona enää ole mitään.
Vain mustaa, syvää, loputonta olemattomuutta,
joka tulee väkivalloin sisään ja istahtaa jakkaralle.
Tiskin takana mies, jonka kasvot ovat väärinpäin,
kaataa shotin auringonvaloa,
mutta aurinko nielaisee koko lasin ja katoaa,
jättäen jälkeensä huutavan tyhjyyden, joka tanssii valojen alla.
Kädet, joita ei ole, tarjoavat lisää juotavaa.
Ja yössä, syvässä ja vääristyneessä,
kellot alkavat soida,
mutta niiden ääni on hukkunut aika,
joka on jo unohdettu kauan sitten.
Viimeinen asiakas muuttuu sumuksi,
ja baari hengittää kuin olisi
ensimmäistä kertaa hereillä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit