Siinä järven rannalla

Tuttua tyyliäsi,
sydämen syvyydestä kirjoitettu
Ihmisen osa,
niin, se on nähdä mutta ei aina ymmärtää.
Joskus ajattelee,
kunpa olisi järki-ihminen, hän joka ei näe näkymätöntä,
elämä olisi helpompaa.
Mutta ei niin antoisaa, eikä kaunista!
Ei niin syvällistä, eikä värikylläistä, yms.

Näihin kuviin on helppo sukeltaa. Avaat oven mielenmaisemaan ja sitä katselemaan jää.

Tähän oli helppo samaistua, väliin oon aamulla niin tyhjä ja väsynyt, et ei ymmärrä nukkuneensa vaik on vetänyt hirsiä kuin tukki. Taattua ja omaleimaista sinua tämäkin, pidin.

Karita osasi hienosti kuvata myös minun tunteitani runoa lukiessa.

Koskettavaa tekstiä. Kun on yksin luonnon kanssa, niin silloin tuntee yhteyttä maailmankaikkeuteen ja omaan pienuuteensa. Ja sielu soi siitä, että saa olla elossa. Pidän erityisesti tuosta "oudon ohuessa valossa" ja "ei ollut tuntenut itseään niin tyhjäksi". Hyvää Juhannusta ja auringonpaistetta sinulle!

Ollaan kaikki ihan rauhassa vaan, ympäri suomen maan <3

Jättää pohtimaan, mitä oikein tapahtui. Koruttomaan, kolahtavaan tyyliin kerroit kiehtovan tarinan, joka jää mieleen. Kiitos tästä :)

Herkkä, hyvä runo.