Ei saanut
edes
lohduttavaa katsetta
sinulta
vaikka ne
tuli sydämestä
ne sanat
ja niin
meni metsään
istui puiden
varjoon
ja itki
ja niin
kuin
hyljätyn talon
ovi
tuulessa heiluen
vääntynellä sarannoilla
roikkkuen
kalpeassa yössä
kitisee
sydän joka
toista sydäntä
ikävöi
nyt tietää
sen
miltä tuntuu
kun
katse putoaa kuin
kivi
kun puut
lakkasi soimasta
tuulen mentyä
se hiljaisuus ja
tuulen tuomien
tummien pilvien
alkavan
sateen orpo
ääni
kasvottomassa yössä
vihloi korvia ja
mieleen palasi
se kesä
joka
ei tullut
©Jukka-Pekka Huttunen
edes
lohduttavaa katsetta
sinulta
vaikka ne
tuli sydämestä
ne sanat
ja niin
meni metsään
istui puiden
varjoon
ja itki
ja niin
kuin
hyljätyn talon
ovi
tuulessa heiluen
vääntynellä sarannoilla
roikkkuen
kalpeassa yössä
kitisee
sydän joka
toista sydäntä
ikävöi
nyt tietää
sen
miltä tuntuu
kun
katse putoaa kuin
kivi
kun puut
lakkasi soimasta
tuulen mentyä
se hiljaisuus ja
tuulen tuomien
tummien pilvien
alkavan
sateen orpo
ääni
kasvottomassa yössä
vihloi korvia ja
mieleen palasi
se kesä
joka
ei tullut
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavaa ja taidokasta tekstiä.
Tuttua tyyliäsi,
aina yhtä koskettavaa.
Lukija näkee hänet,
puiden varjossa itkijän.
Sivut