Uneton yö
kello
kaksi kaksikymmentä
kaksi
hän alkaa
miettimään
sitä että
miten hän
onnistui siinä
elämänvirrassa
missä
hän ajelehti
tähän missä
nyt on
hukkaamatta sieluaan
uneton yö
kello
kolme kaksikymmentä
seitsemän
hän tajuaa
sen että
hän tekee
taas niitä
samoja virheitä
elämässään
uneton yö
kello
neljä kolmekymmentä
kolme
ja taas
hän yrittää
ymmärtää sitä
sielunsa hiljaista
puhetta
uneton yö
kello
viisi neljäkymmentä
seitsemän
se tyhjyys
hänen sydämessä
saa mielen
niin pimeäksi
kuin syksyinen
yötaivas
olisi
ilman tähtiä
ja kuuta
ja hänen
on vaikea
suunnistaa
aamua kohti
Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Samaistun tämän runon myötä.
Yökelojen valööri näyttäytyy hyvin tässä tekstissä.
Sivut