Väsynneenä nukahti
tuulen rannalle
palellen
herää lumen
rannalta
käveli sinne
sokeassa unessa
isä on
hukannut hänet
eikä
vieläkää ole
alkanut etsimään
ei käy enää
kärpäset juomassa
silmistä
ne kuolivat
kylmyyteen
koditon murhe
vallannut
hänen sydämen
ja nyt
ymmärtää vain
sen mitä
näkee ja
kylmyyden
©Jukka-Pekka Huttunen
tuulen rannalle
palellen
herää lumen
rannalta
käveli sinne
sokeassa unessa
isä on
hukannut hänet
eikä
vieläkää ole
alkanut etsimään
ei käy enää
kärpäset juomassa
silmistä
ne kuolivat
kylmyyteen
koditon murhe
vallannut
hänen sydämen
ja nyt
ymmärtää vain
sen mitä
näkee ja
kylmyyden
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
yksinäisyys kumpuaa
Synkkä, lohduton runo.
Tästä tulee mieleen kodittomuus, joka kylmllä säällä voi olla kohtalokasta. Sellaistakin täällä hyvinvointivaltiossa on.
Suorastaan karmivan koskettava runo!
Sivut