Se mitä
hän tunsi
siinä
järven rannalla
vähän ennen
sadetta
silloin illalla
oudon
ohuessa valossa
joka tummien
pilvien railosta
häneen kohdistui
se sai
hänet liikuttumaan
niin kuin
ei koskaan
aikaisemmin
olisi liikuttunut
noin syvästi
mutta
tuo illan
oudon
ohuessa valossa
joka tummien
pilvien railosta
häneen kohdistui
siinä
järven rannalla
se syvä
liikutuksen tunne
oli aamulla
poissa
eikä hän
ollut
koskaan ennen
tuntenut itseään
niin tyhjäksi
kuin tuona
aamuna
ja niin
hän
alkoi miettimään
mitä
siinä
järven rannalla ja
sillä polulla
kymijoenjoen rannalla
tapahtui
ei hän
ymmärrä
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sydämen syvyydestä kirjoitettu
Ihmisen osa,
niin, se on nähdä mutta ei aina ymmärtää.
Joskus ajattelee,
kunpa olisi järki-ihminen, hän joka ei näe näkymätöntä,
elämä olisi helpompaa.
Mutta ei niin antoisaa, eikä kaunista!
Ei niin syvällistä, eikä värikylläistä, yms.
kuin etsisi hukattujen tunteiden syntysijaa, kuin aamun usvassa liikkuisi niin hiljaa
Sivut