Katseen hiljaisuus
kertoo on
vaikea hengittää
aivan kuin
olisi enää
hyvin vähän
happea
siinä yksinäisyydessä
jossa on
kun
kuun kalpeat
kasvot
peitää musta
pilven huntu
kenen
kuolemaa taivas
suree
synkän ja
levottoman yön
aamu
ei tuo
lohdutusta
eikä enää
jaksa
kohottaa katsetta
päin taivasta
edes
kuiskaamalla sanoen
auta
vaikka tiesit
ei hän kestä
sitä
silti annoit
sen tapahtua
älä kieltäydy
siitä kun
kurja haluaa
antaa henkensä
sinun käsiisi
isä
joillekin kärsiville
joita
et auta
olet
helvetin jumala
©Jukka-Pekka Huttunen
kertoo on
vaikea hengittää
aivan kuin
olisi enää
hyvin vähän
happea
siinä yksinäisyydessä
jossa on
kun
kuun kalpeat
kasvot
peitää musta
pilven huntu
kenen
kuolemaa taivas
suree
synkän ja
levottoman yön
aamu
ei tuo
lohdutusta
eikä enää
jaksa
kohottaa katsetta
päin taivasta
edes
kuiskaamalla sanoen
auta
vaikka tiesit
ei hän kestä
sitä
silti annoit
sen tapahtua
älä kieltäydy
siitä kun
kurja haluaa
antaa henkensä
sinun käsiisi
isä
joillekin kärsiville
joita
et auta
olet
helvetin jumala
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
miten ihmisten kärsimys on myös yhteistä kärsimystä,
yhden kohtalo heijastuu joukoista, joukkojen kohtalo
piirtyy ihmiseen ajatuksin ja teoin, niinpä mielestäni
eniten puhuttelee runosi loppu, antaa pohdittavaa,
jää toivomaan tasapainon hetkiä
runoutesi hyvin koukuttavaa
pidin paljon
Mutta nyt sen tein,
runosi pysähdytti minut täysin.
Ja olen aivan samaa mieltä vihreän kanssa!
mutta todella - Jumala on varmaan unohtanut maailman tällä hetkellä
ja antaa sen lopussa mainitsemasi melskata, siltä vahvasti tuntuu nyt
Sivut