Kun
vielä olisi
katse
kevät aurinkon
kirkas ja
puhdas kuin
vasta sattanut
lumi
ja mieli
tuoksuista raikas
kuin ilma
ensimäisen lämpimän
kevät sateen
kosketuksesta
olisi
hyvä olla
kun
katse on
syksyn pimeä ja
likainen
ja mieli
tukkainen kuin
homeen hajun
kyllästämä asunto
ei ole
hyvä olla
isä
työnnät pois
vaikka
hän tahtosi
tulla
ristin juurelle
olo
on kuin
naulaisi itseään
ristille
ei niiden
syntien tähden
vaan
vailla armoa
ei ole
hänessä ihmistä
kylmien ja
likaisten kyyneleiden
valuessa poskille
jäistä
hankea pitkin
järveltä
rannalle saapuu
tuuli
humahti hänen
lävitse
sydän alkoi
soida kuin
ocarina
©Jukka-Pekka Huttunen
vielä olisi
katse
kevät aurinkon
kirkas ja
puhdas kuin
vasta sattanut
lumi
ja mieli
tuoksuista raikas
kuin ilma
ensimäisen lämpimän
kevät sateen
kosketuksesta
olisi
hyvä olla
kun
katse on
syksyn pimeä ja
likainen
ja mieli
tukkainen kuin
homeen hajun
kyllästämä asunto
ei ole
hyvä olla
isä
työnnät pois
vaikka
hän tahtosi
tulla
ristin juurelle
olo
on kuin
naulaisi itseään
ristille
ei niiden
syntien tähden
vaan
vailla armoa
ei ole
hänessä ihmistä
kylmien ja
likaisten kyyneleiden
valuessa poskille
jäistä
hankea pitkin
järveltä
rannalle saapuu
tuuli
humahti hänen
lävitse
sydän alkoi
soida kuin
ocarina
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, haikea runo...hyvä.
saastasta ja kauneudesta...
elämästä ja kuolemasta ... ym.
Vähin sanoin laajasti ...ihmisestä.
Kiitos ja!
surua ja kipua
myös omaa peilausta
elämän polulta
aina olemme vajavaisia
kuitenkin luottamus olen Jumalan luoma ja ansioillani en mitään voita
Sivut