Kaikki
on niin
mustaa
ei
et voi
pyyhkiä sitä
pois
hänestä
kuin pölyä
kirjahyllystä
vaikka
käsiesi kosketuksessa
olisi
sydämesi verran
rakkautta
se olisi
ihme
nuoruuden aika
joissa aina
vuoden aikojen
vaihtelu sai
joita uutta
kukkimaan
sydämen ja
mielen niityillä
ovat menneet
ei ole
muistoissa paikaa
jossa voisi
levätä
eikä enää
halua
yhtään kipeää
muistoa
särkyneiden tilalle
ja niin
hän on
kuolemalle avoin
tämä
repivä tunne
kuin yhtä-äkkiä
tyhjyyys alkaisi
täyttymään
tai
kuin sokea
alkaisi
yhtä-äkkiä
näkemään
kevään kirkaipana
päivänä
ollessaan ulkona
ei sydän
tälläistä jaksa
©Jukka-Pekka Huttunen
on niin
mustaa
ei
et voi
pyyhkiä sitä
pois
hänestä
kuin pölyä
kirjahyllystä
vaikka
käsiesi kosketuksessa
olisi
sydämesi verran
rakkautta
se olisi
ihme
nuoruuden aika
joissa aina
vuoden aikojen
vaihtelu sai
joita uutta
kukkimaan
sydämen ja
mielen niityillä
ovat menneet
ei ole
muistoissa paikaa
jossa voisi
levätä
eikä enää
halua
yhtään kipeää
muistoa
särkyneiden tilalle
ja niin
hän on
kuolemalle avoin
tämä
repivä tunne
kuin yhtä-äkkiä
tyhjyyys alkaisi
täyttymään
tai
kuin sokea
alkaisi
yhtä-äkkiä
näkemään
kevään kirkaipana
päivänä
ollessaan ulkona
ei sydän
tälläistä jaksa
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sanoilla tuskan tumma on kevyttä
kuin selityksiä antavaa ja samalla
valoa, loistoa josta se on noussut
näyttävää, vakuuttavan riipivää
runokerrontaa, et jätä lukijaasi kylmäksi
kauneuden viiltävää sydäntuskaa
sävel soi
herkän kauniisti.
Sivut