Katse vaeltaa
mielen
maiseman taistelu
tannerta
sydän puutuneena
sormet
verta vuotaen
siitä
kirjoitaa ja
lukiessaan toivoo
että silloin
tajuasi tarkoituksen
vaikka
ei ole
aavistustakaan armosta
silti yrittää
elää
tätä päivää
ei tiedä
kumpaa kiroaa
elämää vai
itseään
ei kai sillä
ole väliä
häviäjälle
kun ei ole
enää sitä
jokapäiväistä voimaa
että jaksaisi
mutta jotekin
sitä
roikuu hetkessä
kiinni
kun vanha
kulunut takki
naulakossa
jota ei
enää pue
päälle
©Jukka-Pekka Huttunen
mielen
maiseman taistelu
tannerta
sydän puutuneena
sormet
verta vuotaen
siitä
kirjoitaa ja
lukiessaan toivoo
että silloin
tajuasi tarkoituksen
vaikka
ei ole
aavistustakaan armosta
silti yrittää
elää
tätä päivää
ei tiedä
kumpaa kiroaa
elämää vai
itseään
ei kai sillä
ole väliä
häviäjälle
kun ei ole
enää sitä
jokapäiväistä voimaa
että jaksaisi
mutta jotekin
sitä
roikuu hetkessä
kiinni
kun vanha
kulunut takki
naulakossa
jota ei
enää pue
päälle
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mukavaa kevätaamua sinulle ystäväni.
mutta sitkeästi suomalaisella sisulla eteenpäin.
On päiviä harmaita ja joku aamu aurinko naureskelee,
joten kannattaa vaeltaa.
Tuo loppukaneetti vanhasta takista hyvin osuva,
kiittelee Marle :)
Haikea, herkkä runo.
tuo takki naulassa on kuin lähimmäinen.
Hyvää kuvaa!
Kiitos!
joka kaukaa viisaasti valitsisi, ajattelisi vain
merkitystä tulevalle, hetkessämme ajatus ja ymmärrys
sallivasti on peiliin vilkaistava, parhain tahdoin itselleen
anteeksi annettava - puhutteleva on suruisen totinen runosi
Sivut