Hänen
elämä on
niin
ja hän
näyttää
juuri nyt
niin repaleiselta
kuin
on hänen
sydän
eikä hän
tiedä sitä
miltä hänestä
pitäisi
oikein tuntua
nyt kun
jotakin uutta
on alkamassa
hänen elämässä
ensi tuntumalta
ei hän
pidä siitä
kun on
jotakin uutta
on alkamassa
hänen elämässä
koska
usein ne
uuden alkamiset
on mennyt
hänen elämässä
niin
pieleen
ja hänellä
on nyt
niin
herkkä olo
että
kuiskauskin tuntuu
huudolta
ja jos
hän
ei ole
muinakaan päivinä
mukavaa seuraa
niin juuri
tänään
hän on
sitä
kaikkein vähiten
mukavaa seuraa
siksi
koska hänessä
on tänään
aivan liikaa
sitä
poissaolon kaihoa
ja kun
hän oli
sunnuntaina kävelemässä
ei hän
tiedä miten
siinä niin
kävi
mutta kun
hän
havahtui ajatuksistaan
niin
hän tajusi
kävelleensä kirkon
ovesta sisään
ja istuvansa
kirkon viimeisessä
penkkirivissä
ulko-oven lähellä
ja kun
hän alkoi
kuutelemaan papin
puhetta
ja jonkun
aikaa kuunneltuaan
sitä
papin puhetta
hän ymmärsi
sen että
ei hän
niin syntinen
ole lähelläkään
sinne pääsemässä
siihen taivaaseen
mistä tuo
pappi puhui
ja papin
lopetettua puhumisen
hän nousi
penkistä ylös
ja käveli
kirkon ovesta
ulos
taakseen katsomatta.
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ja tämä teksti itsessään tekee iloiseksi herkkyydellään, täysillä vaan tulta päin.
poissaolon kaiho
niin
uuden alku pelottaa
riski aina olemassa
mutta silti kannattaa se ottaa!
Sivut