Syksyisen illan
tummassa tuulessa
yksin kävellessään
hänelle tuli
se tunne
että
hän on
tarpeeton
koska ei
taaskaan saanut
junaan rakkauden
sitä lippua
ja vaikka
hän yritti
syksyisen illan
tummassa tuulessa
kävellä
sen tarpeettomuuden
tuntee pois
mutta yksin
syksyisen illan
tummassa tuulessa
kävellessään
tuo tarpeettomuuden
tunne
vain vahvistui
mutta
hän olisi
halunnut
ne sanat
jotka
ujo tuuli
vei
hänen huulilta
kuiskata korvasi
mutta
hän ei
voinut
enää kuiskata
niitä
ujon tuulen
viemiä
sanoja korvaasi
ei voinut
kuiskata
myöskään
siksi kun
sinä sait
sen lipun
siihen
junaan rakkauden
ja niin
hänellä on
nyt
ne yöt
ja sirpaleina
oleva sydän
millä
hän ei
tee
enää mitään
©Jukka-Pekka Huttunen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
herkkää sirpaleista kaihoa ihmissydämen toiveissa, runo rakkaudesta ja hetken raskaudesta
Sivut