sinä yönä autiolla luodolla
lokkien viiltävät huudot
meren työntyessä yksinäisiin kallioihin
ja minä makaan alastomana yksinäisten sylissä
kauneuden kääntäessä katseensa pois minusta
odotan sinua
odotan meitä
suru soutaa lähemmäksi tummissaan
pyytää mukaansa pimeälle ulapalle
luulen että lähden
sillä kaikki mitä en sinusta saa
rumentaa tätä maisemaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällisyydessään mykistävä!
Syvällisyydessään mykistävä!
Sivut