Hän pieni sinisilmä.
Hän joka kosketti sydäntäsi
hellemmin kuin kukaan toinen
Hän jota pidit sylissäsi
keinutit iltaisin uneen
hän, jota suojelit koko elämälläsi
Hän, joka antoi ilon päivääsi
kaikkina menneinä vuosina
häntä, jota et olisi koskaan
antanut pois läheltäsi
Hänen vuokseen
itkee sydämesi
suuria surun kyyneleitä
Kyyneleet eivät lopu
koskaan, tiedät sen
vaikka päivät ovat pitkiä
ja venyvät surusta tänään
Muistat vain hänet
suloisena ja kauniina
sydämessäsi
Mikään ei kukaan
osaa lohduttaa
sillä lohdutuskin
satuttaa niin paljon
Et näe hyvyyttä enää ,
näet tuskan, mikä kävelee perässäsi,
rinnallasi kuin muukalainen
siihen, sinun on täytynyt
tutustua, hyväksyä hänet nyt
Kaikilla voimillasi
yrität löytää tutun
iloisen naurun jostain
se on kadonnut
ei ole enää sitä
mikä oli ennen
se on mennyt pois luotasi
Sinun rakkautesi meni
sinne, missä kaipauksen
suuri saari kastelee
kyynelillään maata
katsoo tyhjää sydäntä
ja pelottavaa huomista
mistä uskoa ei elämään löydy
äidin sydämestä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi