Kaunis, luova, ihana intiaaninainen,
katsoo kuuta uudenvuodenyönä,
hän tuntee vahvasti maan olemassa olon
sen rakkauden.
Hänen lempeytensä on kotoisin kaukaa,
siellä missä ei ollut ajanhukkaa,
hän teki kaiken kauniin itse.
Rakensi valtakunnan itselleen ja perheelleen.
taivas katsoi hyväksyen sitä ,kuinka hän oli uljas
siellä preerioiden maassa.
Vahvuus oli laki , joka salli vahvemman jäädä henkiin,
oikea rakkaus vain sai jäädä, muut hävitettin,
taisteltiin siitä, mikä oli tärkeintä .
Polku kulki kauas, sitä seurattiin kunnes löytyi sopiva
asumus, siellä oli kaikki, suurin niistä rakkaus elämään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
runo on tosi kaunis
(arviota edellä en ymmärrä)
tässä on jotakin niin viatonta,
oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä,
tässä arvostat jumalallista rakkautta ihmisessä
tulee mieleen äitini jotenkin
hän on evakko
kiitos hienosta runostasi
Tämä menee syvälle sieluuni, löydän siitä itseni. Sanatonna seuraan sanojasi...olen kotona.
Sivut