![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Hämärän käytävän perällä,
huoneessa,
jossa vuode auki,
peitto lattialla kasassa,
radio illasta yön yli soi,
ja Piaf heti aamutunteina laulaa:
"En kadu mitään."
Entä tämä nainen,
joka istuu sängyn reunalla
sytyttämätön sikari hampaissaan
ja jalassaan vähän räjähtäneet kalsarini,
joista olin kuminauhan katkettua
jo päättänyt luopua,
enkä tiedä mistä syystä,
mutta siinä hän nyyhkyttää
ja niistää sitten nenänsä lakanan reunaan?
Olen avuttoman epävarma.
Kuinka voin lohduttaa,
mistä päin
lähestyä häntä.
Suutelen niskaan ennen kun avaan ikkunan auringonnousuun.
Pihalla autoa käynnistetään,
ja se lähtee renkaat ulvoen, kääntyy kadulle.
Vastapäisen talon
kolmannen kerroksen ikkunassa seisoo
joku nainen yöpaidassa, raottaa verhoa,
kurkistaa vaivihkaa lähtijän perään.
Mistäköhän siinä on kysymys?
Olikohan heille tullut riitaa?
Sitä minä en tahtoisi.
En ollut nähnyt heitä koskaan
onnellisena yhdessä.
Toivottavasti viikon kuluttua
asiat ovat jo toisin.
Tulenko silloin samaan aikaan,
kysyy hurmaava nainen,
ja pölläyttää sikarin savut keuhkoistaan.
Tahdotko sinä vielä, hän jatkaa?
Olen valmis.
Tule vain uudelleeen,
ei sikarin tuoksu haittaa,
vaikka vähän se kyllä yskittää.
huoneessa,
jossa vuode auki,
peitto lattialla kasassa,
radio illasta yön yli soi,
ja Piaf heti aamutunteina laulaa:
"En kadu mitään."
Entä tämä nainen,
joka istuu sängyn reunalla
sytyttämätön sikari hampaissaan
ja jalassaan vähän räjähtäneet kalsarini,
joista olin kuminauhan katkettua
jo päättänyt luopua,
enkä tiedä mistä syystä,
mutta siinä hän nyyhkyttää
ja niistää sitten nenänsä lakanan reunaan?
Olen avuttoman epävarma.
Kuinka voin lohduttaa,
mistä päin
lähestyä häntä.
Suutelen niskaan ennen kun avaan ikkunan auringonnousuun.
Pihalla autoa käynnistetään,
ja se lähtee renkaat ulvoen, kääntyy kadulle.
Vastapäisen talon
kolmannen kerroksen ikkunassa seisoo
joku nainen yöpaidassa, raottaa verhoa,
kurkistaa vaivihkaa lähtijän perään.
Mistäköhän siinä on kysymys?
Olikohan heille tullut riitaa?
Sitä minä en tahtoisi.
En ollut nähnyt heitä koskaan
onnellisena yhdessä.
Toivottavasti viikon kuluttua
asiat ovat jo toisin.
Tulenko silloin samaan aikaan,
kysyy hurmaava nainen,
ja pölläyttää sikarin savut keuhkoistaan.
Tahdotko sinä vielä, hän jatkaa?
Olen valmis.
Tule vain uudelleeen,
ei sikarin tuoksu haittaa,
vaikka vähän se kyllä yskittää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut