rakkaani! nousethan taas
kanssani samaan bussiin
arki on karnevaalia
yhteiset heilahtelumme
puoli tuntia saamaa matkaa
töyssystä mutkaan
pysäkiltä pysäkille
yhteinen elämän kohtalo
haluaisin puhua sinulle
jarrut kirskuvat
sanani kuristuvat kurkkuun
viitenä päivänä viikossa
jätän sinut
edellisellä pysäkillä
näkemiin, rakas!
pysäkillä tavataan
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo ihastuksesta, jonka edessä ei saa sanaa suustaan. :)
Kuin lyhytelokuva runosi kohtaamisineen... vaikuttavaa.
Niin jää lukija miettimään, että miten sitten jatkuukaan.
Hyvä.
Loistava ajan kuvaus. Muistan kun olin nuori ja rakastuin kaikkiin
Runo on kohtamisdrama, tai ei sittekään. Sanat sinetöivöt kaukaa ja läheltä olemisen vain, pysäkillä tavataan. Oli menty monet kerrat samalla bussilla ilmeistä vain katse kohdannut. Kysymys on auki, vieläkö lomien jälkeen tavataan onko ollut ikävä?
Tai kyllä se on draamaa, hyvää ja johdonmukainen
Sivut