Avasin silmäni,
kirkas, hohtava talvi;
löin otsaani,
voi miten olin unohtanut
lumen alle kivet, ruohon ja pensaat.
Jossain vähittäin
palautuvassa muistissa
on alkanut sulaa,
pälviä poistuvissa jalanjäljissä;
ne laajenevat,
laajenevat
kiertävät takaisin
vuodenaikojen tietä
ne tulevat taas vastaan.
kirkas, hohtava talvi;
löin otsaani,
voi miten olin unohtanut
lumen alle kivet, ruohon ja pensaat.
Jossain vähittäin
palautuvassa muistissa
on alkanut sulaa,
pälviä poistuvissa jalanjäljissä;
ne laajenevat,
laajenevat
kiertävät takaisin
vuodenaikojen tietä
ne tulevat taas vastaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi