En osaa puhua keväästä
syksyn kielellä,
vaikka niissä on jotain samankaltaista;
sataa räntää
paljaalle maalle ohut harso
ja minä olen
maassa, maatani myymässä,
kun vesi valuu
pitkin ohimoita.
Eilen tällä samalla polulla
vastaan lepatti
jokin tumma perhonen.
Samalla kapealla polulla,
joka puita väistelen mutkitteli,
lensi edelläni syksyn viimeinen perhonen.
Suuntaa etsien sekin poukkoili,
samalla tavoin
kuin keväällä, kun sen
ensikerran näin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
osaa elää hetkessä ja tuntea sisimmässään omat tuntonsa.
Sivut