TÄLLÄ SAMALLA POLULLA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
916
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.2.2025 12:50

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

En osaa puhua keväästä

	syksyn kielellä,

vaikka niissä on jotain samankaltaista;

	sataa räntää

paljaalle maalle ohut harso

	ja minä olen

maassa, maatani myymässä,

kun vesi valuu

	pitkin ohimoita.


Eilen tällä samalla polulla

	vastaan lepatti

jokin tumma perhonen.


	Samalla kapealla polulla,

joka puita väistelen mutkitteli,

lensi edelläni syksyn viimeinen perhonen.


Suuntaa etsien sekin poukkoili,

samalla tavoin

kuin keväällä, kun sen 

ensikerran näin.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Myönteistä on kuitenkin se, että jos olet nähnyt vielä joulukuussa yleensäkin perhosen.
Kaunis,melankolinen muttei toivoton.
Jotensakin samanlaiset fiilikset tulivat minulle. Vielä on kaunistakin jäljellä.
Kun on herkkyyttä nähdä kauneutta vaikka räntäateen keskellä 
osaa elää hetkessä ja tuntea sisimmässään omat tuntonsa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot