Seison kosteassa rantahiekassa,
ja katselen auringonlaskua järvellä.
Viileä aalto huuhtelee varpaita,
Luoteistaivaalla verinen naarmu,
joka aukeaa vuotavaksi haavaksi.
Aurinko painuu pilveen,
joka enteilee myrskyä.
Yöllä huoneeseeni
tuulen suhinan läpi
uneeni,
lokkien kirkunaa.
Ne taistelevat saaliista,
siitä, minkä saivat tyrskyiltä riistetyksi.
Aallot lyövät yhä ylemmäksi rannalla,
paiskautuvat vasten talon seinää.
Vuoteeni keinahtelee.
Säpsähdän hereille.
Ei mitään hätää.
Sinä nukut siinä vieressäni.
Syvää hengitystäsi kuunnellen
jään valvomaan,
kuinka myrskyn raivo tukahtuu
jälkimaininkien liplatukseksi rantakiviin..
Minä nousen ja keitän sinulle kahvia.
Herätän sinut sen tuoksuun.
Niin minä sinua rakastan,
kuin kosteaa rantahiekkaa
ja auringon laskua järvellä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi