Mikä päivä nyt on?
Sinä olet täällä, vaikka olet lähtenyt.
Sinä olet poistunut.
Kuitenkin minä törmäilen sinuun,
en voi väistää muistoa sinusta.
Sinä olet kaikenaikaa mielessä,
olet sydämeni tahdistin.
Kuinka paljon on kello.
Sinun vallassasi on minun aikani.
Yksi ilta, yö ja aamu.
Sinä olet antanut enemmän,
enemmän kuin koskaan olisin voinut toivoa.
Katselen vuoren huipulta
ja näen koko maailman.
Tuolla, tuolla, tuolla ja tuolla,
mahtava näkymä:
vuoria, taivasta, niittyjä, metsää, lunta.
Kaikkialla ympärillä rakkautta,
pakahduttavaa rakkautta,
tässä talossa,
tässä huoneessa,
minun paitani alla,
sydämessäni.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suorastaan raastava kontrasti otsikon ja tekstin välillä. Runo yhtä hyvin Jumalalle kuin rakastetulle. Ensimmäisen osion ahdistus vaihtuu suurenmoiseksi ylistyslauluksi elämälle kaikkinensa, josta lukija hurmioituu. Upea runo jälleen.
Hykerryttäviä mielikuvia luova otsikointi. "Ahdas huone" avautuu lukijalle laajan ajatuskaaren maalaavana, kunnes lopulta kaikki tiivistyy sinne rakkaudenpesään, -sydämeen.
Pidin paljon.
Sivut