Ei ihme, jos siinä louhikossa
menee nurin.
Näin ilmeestäsi, että se teki kipeää.
Ranneluu oli murtunut
ja nyt käsi on lastassa.
Sinun on jo helpompi olla,
ja iloisena siitä piirsin kipsiin
puun lehtiä.
Se on kuin murtunut puun oksa,
minä sanoin.
Syksyllä,
kun lehdet putoavat,
kipsi poistetaan.
Mutta olisinhan minä voinut
piirtää siihen kukkiakin,
niin kuin keväällä puut kukkivat.
Mutta kevääseen on vielä niin pitkä aika.
Maltatko odottaa siihen saakka?
Selite:
Tällaisen runon kirjoitin muutama vuosi sitten. Silloin se oli fiktiota (melkein). Nyt se on taas oikein ajankohtainen, kun hyvin läheiseltä ihmiseltä murtui työtapaturmassa nilkka!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
On mahdollista että elämässä kohtaa onnetomuuden. Joutuu pysähtymään. Teit sen eritystä tyylikyyttä osoittaen runoksi
Sivut