LUUNMURTUMA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
904
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 6.1.2025 16:54

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Ei ihme, jos siinä louhikossa
menee nurin.

Näin ilmeestäsi, että se teki kipeää.
Ranneluu oli murtunut
ja nyt käsi on lastassa.

Sinun on jo helpompi olla,
ja iloisena siitä piirsin kipsiin
puun lehtiä.

Se on kuin murtunut puun oksa,
minä sanoin.

Syksyllä,
kun lehdet putoavat,
kipsi poistetaan.

Mutta olisinhan minä voinut
piirtää siihen kukkiakin,
niin kuin keväällä puut kukkivat.

Mutta kevääseen on vielä niin pitkä aika.
Maltatko odottaa siihen saakka?

Selite: 
Tällaisen runon kirjoitin muutama vuosi sitten. Silloin se oli fiktiota (melkein). Nyt se on taas oikein ajankohtainen, kun hyvin läheiseltä ihmiseltä murtui työtapaturmassa nilkka!
Kategoria: 
 

Kommentit

On mahdollista että elämässä kohtaa onnetomuuden. Joutuu pysähtymään. Teit sen eritystä tyylikyyttä osoittaen runoksi

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot