Ei se ollut täydellinen,
vähän vielä höyläämistä se vaati.
Nostan sen silmieni korkeudelle
ja suljen toisen silmäni.
Katson pitkin pitkää sivua.
Ei vielä kelvollinen se oikeastaan ollut.
Vähän rosoa näyttää olevan
oksan kohdalla
ja lape vinokin paikoin.
No, voisihan sen
tällaiseksikin jättää,
viimeitä hiontaa vaille.
Nyt se on enemmän
minun näköiseni,
ei niin viimeisen päälle valmis,
mutta varmasti aito
minä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rosoissa sen salaisuus, hangoittelevanakin.
Upeeta vertailuu
ihmisenä olemiseen ja
höyläämiseen
ei leikkaukseen sentään
juustohöylän duuniin.....
Erittäin hirveän kamalaa olisikin, jos virheetön ja siloinen sattuisi kohdalle!
Vänkyränä, vinkurana, mutkikkaana ja rosoisena viihdyn itsekin.
Sivut