AITO TEOS

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
907
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 21.1.2025 19:37

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

Ei se ollut täydellinen,
vähän  vielä höyläämistä se vaati.

Nostan sen silmieni korkeudelle
ja suljen toisen silmäni.
Katson pitkin pitkää sivua.
Ei vielä kelvollinen se oikeastaan ollut.

Vähän rosoa näyttää olevan
oksan kohdalla
ja lape vinokin paikoin.

No, voisihan sen
tällaiseksikin jättää,
viimeitä hiontaa vaille.

Nyt se on enemmän
minun näköiseni,
ei niin viimeisen päälle valmis,
mutta varmasti aito
minä.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Rosoissa sen salaisuus, hangoittelevanakin.

Upeeta vertailuu
ihmisenä olemiseen ja
höyläämiseen
ei leikkaukseen sentään
juustohöylän duuniin.....

Erittäin hirveän kamalaa olisikin, jos virheetön ja siloinen sattuisi kohdalle!
Vänkyränä, vinkurana, mutkikkaana ja rosoisena viihdyn itsekin.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot