Kevät meni, odottamatta.
Omenapuun kasvava varsi
vain nousi.
Ei se ottanut kukkiakseen.
Kimalaisen lento.
Paras pasuunalla
ja alhaalta.
Kesä kasvoi.
Kuu haaleaa vettä.
Me ripustimme nöyrinä saviruukkuja
ylösalaisin latvaoksiin.
Kyllä ne hennot oksat sitten taipuivat,
ja me taivuimme.
Saviruukut kuin kellot.
Kumahdus!
Syksyllä tulee piru,
pikkupakkanen.
Keräämme sen sadon.
Ruskeita ruukun palasia
härmäisellä nurmella.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
jännä runo, joskus omenoita ei tule niin silloin on varmaan hyvä asettaa jotain sinne oksille syksyä ajatellen, runossa on jännä tunnelma, kellot ja kumahdus, hieman mystinenkin on loppuosa
Sivut