SIIHEN TAPAAN

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
905
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 8.1.2025 11:41

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Kevät meni, odottamatta.
Omenapuun kasvava varsi
vain nousi.

Ei se ottanut kukkiakseen.

Kimalaisen lento.
Paras pasuunalla
ja alhaalta.

Kesä kasvoi.
Kuu haaleaa vettä.

Me ripustimme nöyrinä saviruukkuja
ylösalaisin latvaoksiin.
Kyllä ne hennot oksat sitten taipuivat,
ja me taivuimme.
Saviruukut kuin kellot.
Kumahdus!

Syksyllä tulee piru,
pikkupakkanen.
Keräämme sen sadon.
Ruskeita ruukun palasia
härmäisellä nurmella.

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

jännä runo, joskus omenoita ei tule niin silloin on varmaan hyvä asettaa jotain sinne oksille syksyä ajatellen, runossa on jännä tunnelma, kellot ja kumahdus, hieman mystinenkin on loppuosa

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot