Ilta hämärtyy jo.
Juhlat ovat lopuillaan.
Kesävieraat lähtevät
yksi kerrallaan,
pareittain,
perheittäin
pimeälle tielle.
Jään katsomaan
heidän jälkeensä.
Yökkösten lamppua kiertävä
kaipuu valoon vielä.
Mutta sitten saapuu
aamun usvan alta
yksi vieras niin runsain tuliaisin,
etten ole uskoa silmiäni.
Ei paljon puhuta,
vain vähän silmät kostuen
muistellaan menneitä.
Mutta hänen asuaan,
noita värejä
ei voi olla ihastelematta,
vaikka tiedän, että myös hän
pian lähtee.