Vuosikymmenet
tyhjä kangas telineessä
ja siveltimet purkissa
levänneet.
Asetelma vadilla:
ainoa omena
ikuistamista anoo.
Ei sitä keveää hämyä
- varjo ja valo aina liian kovat.
Kevät, omenankukat,
varisevat terälehdet,
lunta puun juurella.
Se toistuu, toistuu ja toistuu
- menneisyyden kuvana
tulevassa toistuu.
Sen voisin kyllä muistista maalata,
mutta ikuistamista se ei ole.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
viimeisen lauseen koruton toteamus viehättää.
Sivut