ASETELMA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.4.2025 19:32

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

Vuosikymmenet
tyhjä kangas telineessä
ja siveltimet purkissa
levänneet.


Asetelma vadilla:
ainoa omena
ikuistamista anoo.


Ei sitä keveää hämyä
- varjo ja valo aina liian kovat.


Kevät, omenankukat,
varisevat terälehdet,
lunta puun juurella.


Se toistuu, toistuu ja toistuu
- menneisyyden kuvana
tulevassa toistuu.


Sen voisin kyllä muistista maalata,
mutta ikuistamista se ei ole.

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tyhjä kangas ja lähes tyhjä hedelmävati herättävät ajatuksia taiteen tekemisen vaikeudesta.
viimeisen lauseen koruton toteamus viehättää.
Neljännessä kappaleessa on hyvin kerrottu lyhyesti lähes kaikki vuodenajat.
muistissa se on ikuisesti, joten miksei olisi tauluna, mielenkiintoinen runo

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot