Olen nähnyt vain hymyilevät kasvot
ja keskipäivän kuumuuden raukaisemat silmät.
Kun tulee syksy
merellä on toinen luonto.
Silloin lyödään lyötyä
- armotta.
Kaikki taistelevat kaikkia vastaan:
vene soutajaa, aallot venettä vastaan.
Hätäraketti valaisee hetken
tyrskyjen pirstomaa graniittia.
Harmaalokki lentää kiroillen vastatuuleen
Sen nyrkin heristyksessä on
voittajan tunnusmerkkejä.
Rantaan ajautuneessa pullossa
on viesti:
"Lahti on tyyni ja rauhaisa vaan.
Kussa mun kultani kulkeekaan?"
(Kanteletar)
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loistavaa kerrontaa! Juohtuu mieleen jopa legendaarinen Myrskyluodon Maija! Lopussa hieno lainaus Kantelettaresta.
Hieno meren kuvaus jonka asennelokki kruunaa. Lopun lainaus vastakkaisuudessaan niputtaa.
hieno runosi. Syksyn kuva upea, jopa pelottava.
Ihminen niin pieni sen kourissa. Vuodenaikoihin pitää
varautua. *Kaivaa sydvestin komerosta ja saappaat*
Sivut