Silloin

lapsuus ja nuoruus leijailivat,

kevyesti sormenpäät

hipaisivat ohimoa

kysyivät: 

           Tahdotko?


Enkö minä tahtonut?

Tahdoin, mutta en sallinut

itselleni niiden hyväilyjä.

Väistin vasemmalle,

väistin oikealle,

juoksin pakokauhun vallassa.



Nyt vanhuus tulee yksin,

haaleat, väsyneet silmät,

ja ainainen vastaus:

          Jos elonpäiviä annetaan,

           niin kerran minä vielä

           tahdon,

            tahdon,

              tahdon elää

                varauksetta

                  koko täyden elämän.


                         Ja viimeksi sanon:

                      Se on täytetty.