Illalla hautasin
pihlajan alta löytämäni
kuolleen pajulinnun.
Sillä tavoin oli siihen nukahtanut,
kuin minun lapsenlapseni
olisi leikkiensä jälkeen
siinä levännyt.
Pitkä yö.
Suruaika.
Paperilyhdyt ajelehtivat virrassa.
Hämärä hetki,
kunnes puiden takaa nousee
auringon punaisena liekehtivä huivi.
Äkkiä valon vaatteita liehuu
aamutuulessa kaikkialla.
Ensin etäältä,
varovasti,
sitten täysin rinnoin
linnun laulua,
joka nousee yllemmäksi,
hopealle välkehtien
yhä ylemmäksi
Hiroshiman taivaalle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Muotorakenteelta onnistunut, jos oikein tulkitsen se on vähäisen kuoleman kautta nousee tuhoksi hirmuteoksi ja muistutus siintä kuinka ihmiset jotka siirtelevät ihmisiä kuin nappuloita, saisivat tuntea ei koskaan ole oikettua perustella jos emme lähetä liikkeelle tuho asetta joka on kaikista tuhoisin tätä sota jatkuu ja menetämme sotilaita. Kuka puhui viattomien puolesta. Meidän runoilijoiden tulee taistella sen lisäksi että meillä on silmää kauniille kuville. meillä pitää olla näkemystä maailman hädälle. Kiitos tästä runosta siinä on monta tasoa jotka saavat tuntevan ihmisen näkemään mitä tällä maapallolla tapahtuu todella.
Sivut