Minut heitettiin ulos,
sen myötä myös koko vähäinen omaisuuteni.
Siinä lojuu niin kristallikruunu
kuin emalivati, josta pohja puhki syöpynyt.
Seisoin vähän aikaa siellä,
kaatopaikan romujen keskellä,
hiukset silmillä
ja jalat tukevasti
nilkkoja myöten
liejuun uponneena.
Nyt minulle ilmoitettiin,
ettei minulle enää anneta mitään.
Siinä kaikki.
Kylmä virtaus,
ja huuleni väpättävät
kuin leveä lahje puhurissa
ja sanat murenevat kuivaksi kähinäksi,
kun puhun jumalattarille,
joilla on mustat luomet
ja punaista nännien ympärillä.
Eivät nämä nymfit minua kuuntele,
kulkevat peilin edessä,
kallistavat päätänsä
ja kohottavat rintansa.
Oi miten he ovat
kultaa ja marmoria,
ihoon tatuoitu meren myrsky
ja majakka - loisto,
joka ei koskaan himmene!
Mitä minä,
heidän luonaan pimeyden ajan yöpyvä,
voin aamun valossa heille antaa?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanataidetta parhaimmillaan.
Onpa huikean hieno ja pysäyttävä runo.
(y) upea
Ihoon tatuoitu meren myrsky...ihana lause
Sivut