Luulin onnesta itkemistä legendaksi

Istun lepotuolissa mökkilaiturilla.
Vieressä tyhjä puurolautanen ja 
toinen kupillinen aamukahvia. 
Sylissä puoliväliin ehditty
romaani.

   Siinä seikkailen Singaporen viidakossa.
   Taistelen sissijoukoissa tropiikkia ja
   ihmisvihollista vastaan.
   On vuosi 1945.

Kannet suljettuani, tänään, 9.7.2018,
olen tässä todemmin kuin
koskaan ennen
-- oman taisteluni voittaneena.

Kevyt sivutuuli huojuttaa rantakaislikkoa,
aurinko loikkii aaltojen harjoilla.


On niin hyvä olla.