Huuto hiljaisuudessa

Energia ihmisten välillä on
kiehtova asia. 

Kuinka se joskus väkisin vääntää
askeleet kulkemaan toista kautta

jo matkan päästä kietoo 
tukaluuden kaulaliinaan

   tekee kauneimmasta kamalinta.


Sitten on sinunlaisiasi.
Kun viimeisinkin varautuneisuusatomi
heittäytyy nauraen nurmikkoon,
pistävät joutessaan painiksi.
"Pojat, meitä ei täällä enää tarvita!".

Kun maailmankaikkeus ja 
suloinen tyhjyys ovat
kädenojennuksen päässä. 

Viereen istahtaminen on saapumista
kotiin rankan päivän päätteeksi tai
lepohetki leirinuotiolla. 

Ja
katse.

   Se laskeutuu lämpönä iholle,
   kietoo silkkiviittaansa ja
   soi sisällä vielä muistonakin.
   


Vain yhtä enää pyydän. 
Anna kaipaukselleni kasvot.