Lampun henki

Jos tapaisin lampun hengen puistossa ja saisin kolme takautuvaa toivetta 
pyytäisin vaan
Iskä olisitpa ollut enemmän kotona 
olisitpa ollut enemmän mun kaa 

Niinku siinä valokuvassa, jossa syötät mulle puuroa, 
Oon avuton, kädet vispaa ilmaa, naamalla 
mustikkaa
Niin sen ois kuulunu olla aina, 
vanhempi suojelis lastaan

Myöhemmin veit mua treeneihin ja kisoihin
Se oli meidän juttu, yhteinen harrastus
Kaikki törmäsi seinään kun sairastuin
Et osannut kohdata sitä, mä sulkeuduin

Olisitpa tullut ovelle koputtamaan
saako tulla, kysynyt mikä painaa 
Ottanut kainaloon ja pitänyt 
siinä turvassa kunnes rauhoitun

Uskottelen itselleni että halusit muttet osannut
Olit liian nuori isäksi niin kuin omasi sotaan, 
josta toivun vielä minäkin
Mutta olisitpa edes yrittänyt, 
ymmärtää, näyttää että välität
Opettanut ettei tarvii pärjätä, 
Että saa hajota ja kompuroida, jos kaatuu, käsi ojentuu auttamaan

Iskä silloin neljätoistavuotiaana kun olisin sua eniten tarvinnut mutten saanut
kasvoin kipuun kiinni ja sinusta irti
Kun susta ei ollu siihen, aloin isäksi itselleni, lapselle joka me loppuun asti ollaan
Ne on suuret saappaat astua, ihan hemmetin hankalat kulkea

Raahustin, raahustin, haahuilin ja etsin
tietäisitpä miten monista suista 
Niin vääristä paikoista
väärillä tavoilla
 lauseita joita et osannut sanoa
Miten halvalla annoin itseni vastineeksi valheista

Jos tapaisin lampun hengen puistossa   
ja saisin takautuvasti toivoa    
 pyytäisin vaan
Iskä olisitpa joskus kertonut että oon tärkeä, olisitpa edes kerran sanonut että rakastat mua