Niin kuin näkymätön käsi tuulena hulmuttaa pellavatukkaasi
sinä laiturin päässä aavan edessä
otteestani lopulta kirpoava
Niin minä aina kannan sinua sylissäni
vaikka et minua näkisi
Kun horisonttisi laajenevat, matka kotirantaan on mannerten yli ja kurkotat jo korkeammalle kuin tätisi koskaan,
olen ajatuksen päässä aina.
sinä laiturin päässä aavan edessä
otteestani lopulta kirpoava
Niin minä aina kannan sinua sylissäni
vaikka et minua näkisi
Kun horisonttisi laajenevat, matka kotirantaan on mannerten yli ja kurkotat jo korkeammalle kuin tätisi koskaan,
olen ajatuksen päässä aina.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut