Jääkaapin hurinassa

Seisot pitkään käsi oven kahvalla, sanot kolmatta
kertaa "mä lähden nyt".
Nojaan jääkaappin ja itken. 
Näinkö tämä päättyy? 
Miksi et sitten jo mene? 
Mikä haluaa tulla sanotuksi, mutta pakkautuu puristavana kourana kurkkuun? 

Lopulta toteutat aikeesi. 
Jätät välioven sulkematta, kuin kutsuna juosta
perääsi (et yleensä tee niin). 
Mutta jalat eivät liiku. 
Jääkaapin hurina tuo lohtua yhtäkkiseen tyhjyyteen. Siihen mitä kaipasin ja saatuani kavahdan. 
Vastustan halua sännätä ikkunaan lukemaan loittonevan kehosi kieltä. Kuin vahvistusta hakien; sinäkin suret, ei minusta selvitä noin vain. 
Ei minua noin vain korvata jollakin toisella. 
Eihän?