Ei ole harmaampaa hämärää kuin
marraskuussa kello neljältä
keittiön ikkunasta.
Ei hiljaisempia katuja kuin
kadut unettomuuteni
autioissa kortteleissa.
Kun kerrostalot nukkuvat,
koko kaupunki lepää.
Minä yksin valvon.
Tuijotan pisaroita ikkunassa,
tien pintaan rapaiseksi muistoksi
valosta sulanutta ensilunta.
Ja tiedän huomiseni haurastuvan
jokaisesta madelleesta minuutista.
marraskuussa kello neljältä
keittiön ikkunasta.
Ei hiljaisempia katuja kuin
kadut unettomuuteni
autioissa kortteleissa.
Kun kerrostalot nukkuvat,
koko kaupunki lepää.
Minä yksin valvon.
Tuijotan pisaroita ikkunassa,
tien pintaan rapaiseksi muistoksi
valosta sulanutta ensilunta.
Ja tiedän huomiseni haurastuvan
jokaisesta madelleesta minuutista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut