*****

Voisi kai minua joku
hulluksikin luulla,
tässä kun nyt järvelle
juttelen.

Mutta kuinka voisin lähteä
hyvästelemättä sitä, jonka vierellä olen
viimeisenä iltaisin istunut ja ensimmäisenä 
aamuisin ajatellut.

Saattaisi olettaa, että kovin yksipuolista
on keskustelu maisemaan kuuluvien
kivien, kaislojen, pilvien ja
vesikirppujen kanssa

   lokit sentään nauravat takaisin, joskus
   jopa päin naamaa

Mutta todellisuudessa olen käynyt
täällä kotimökin rannalla,
juuri tänä kesänä, tähänastisen
elämäni tärkeimmät puheskelut.
Eivätkä ne monologeja olleet saati
äänettömiä!

Luonto loihti kulloisenkiin kohtaukseen
sen oikeimman taustan, äänet ja värit.
Valon voimakkuuden.

Ja näyttelijä.
Se on äitynyt elämänsä suorituksiin
tunneilmaisussa, heittäytymisessä
ja improvisoinnissa.
 
Joku kriitikko voisi jopa 
​vapautuneeksi luonnehtia.



Ehdottomasti viiden tähden arvoista.