Taas

Latasin liikaa odotuksia
oletusten hauraille harteille. 
Kuin Atlas maapalloaan
ne saattoivat minua
tapaamiseeni.
   Vielä tarkeni puiston penkillä,
   vaahteran oksien alla. 

Mielessäni muovasin lemmenhöyryissä
sulaneista viesteistä sinun hahmoasi.
Minun harhaani.

Puhuttiin mukavia, olit fiksu. 
Koleassa illassa sukat nuhjaantui
kiinni ruohikossa kostuneiden kenkien
pohjallisiin. 
Ei sellaiset pyörimään pysty.

Oli se välistä hauskaakin, myönnän.
Meidän väliin vain mahtui liikaa ilmaa,
puuskaisia käsivarsia 
   tuulia


vaahteranlehtien pyörteissä
    todistin
      taas
    yhden
       korttitalon
                kaatuvan.