Sellainen meidän suhdekin oli.
Kuin ihmisvilinässä
yllättäen sieraimiin kantautunut
huumaava tuoksu,
jonka aistimisesta tiivistyi
silloisen elämän tarkoitus.
pian en muuta enää
nähnyt kuullut tuntenut maistanut
haistanut kuin
sinutsinutsinutsinutsinut
aika samalla pysähtyi ja
kiristi kulkuaan
karkasi käsistä
Sitten kaikki lakkaa. Jää hölmistys ja
surrealistisuuden tuntu.
Nostan kauppakassini ja jatkan
matkaa itselleni huvittuneesti
hymähtäen.
sekaista tukkaani sukaisten.
Kuvittelinko sittenkin kaiken?
Kunnes
taas
odottamatta
kadulla huoneessa aulassa
kipeän tuttu tuoksu tunkeutuu
läpi unohduksen kalvon
suoraan soluista sisään
kiepauttaa sydämen kyljelleen
ja takaisin
vielä vuosienkin jälkeen
kyljelleen ja
takaisin
paljon olen unohtanut
tuoksuasi en
vaikka tahtoisin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut