Ihmistiskillä

Eksyin taas karjamarkkinoille.
Sitähän se on.
    Onko hyvät hampaat suora ryhti
    eloisa olemus. Kellä parhaat kuvat.
Luen otoksia piirun tarkkaan, yli
rajausten ja silmistä sielua.

Ensimmäisessä oot taustasta päätellen
woklounaalla Aasiassa. Vai reissumies!
Kai vastuullinen sellainen?
Käsivarsitatuointi -no ei sentään tribaali-
kätkeytyy osin hihan alle ja ilme viestii
välinpitämättömyyttä.
Seurastako se johtuu vaiko
sinusta?
Jos katsoisit mua noin ensitreffeillä 
kahvilapöydän toiselta puolen, se olis
ehdoton nou.

Toisessa sulat punamustaruudullisessa
flanellipaidassasi rentoon takakenoon
kotisohvalle.ko? Sinun vai teidän?
Sulla on kutsuva hymy, se
naapurinpoikamainen leikkisä virne.
Tuohon kainaloon kaivautuisin,
pujottaisin käden nappien välistä
paidan sisään. Voitas olla kahdestaan
mökillä.

Kolmannessa kaikki peliin. Huh!
Aineena oot ihmistiskin entrecote. 
Sulla on keho, jota on käytetty
-niin kuin kuuluukin. 
Mut hei. Mites toi kuva yleisesti.
Viestiikö se kuitenkin pinnallisuudesta,
oleellisen ymmärtämättömyydestä?
Löytyykö susta syvyyttä muutenkin kun 
vatsafileiden väleistä?

Voi huokauksien huokaus.
Helvetilläkö näistä nyt tietää. 
En svaippaa oikeeta enkä vasenta, vaan
turhautuneena suljen mieskuvaston.

On mulla sentään pasianssi.