kun syksy haukkaa niskasta
maitohampaillaan,
siitä kohdasta johon kaulaliina ei
vielä kerennyt,
kun repussa painaa
muukin kuin muistiinpanot
viimeiset portaat kotiovelle
jatkuvat ja jatkuvat
kun vielä aamuyölläkin katselen
kattoa unien sijaan
enkä herättyäni viitsisi liata kattilaa
vain itseni vuoksi
vaikka mikropuuro maistuukin ikävälle
Silloin toivon,
että olisit jo tässä
Ja
siihen
lämpimään
syliin
käpertyisin
kehräämään
Tulisitpa jo pian,
tulethan?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tosin sisimmässämme on mielihyvän amme, josta puisella kapustalla ammennamme.
että itsensä vuoksi
on valmis luopumaan vaivannäöstä.
Toisten eteen
Taas tekee helposti kaikkensa.
Kummallista.
Täyttyäkseen toiveisiinsa
tarvitsee vissiin jokainen
Oman kattilapuuron keittäjän.
tämä on hyvä ;) lukijallekin
syksy on joskus paha :(
mutta runosi lopussa on se lämpö, joka saa
hymyilemään, kiittää Marle.
.
Sivut