Lonkero ilman jäitä, kiitos.

Huomioni on terävöitynyt,
yhtäkkiä näen sitä kaikkialla.

Rekisteröin vaivihkaiset
kämmensyrjien hipaisut kassajonossa,
kun pikkurillit kiduttavan ihanasti kiertyvät 
toistensa ympäri, 
omistavaan koukkuun.
    ja minä tunnen vatsassani sen mitä te.
    Kun muutamaan neliösenttiin ihokosketusta
    tiivistyy koko elämä. 
    Ja sillä löyhällä sormiotteella siirrettäisiin
    vuoria.
Huomaan aavistuksen liian pitkät katseet,
vienosti kulmain alta luodut,
ollakseen vain hyvänpäiväntutulle suodut.
Ne maireat hymyt, jotka eivät peittely-yrityksiin piiloudu, punan poskilla

ja
sähkön.

M i n ä  n ä e n  s ä h k ö n.


Tänään taivas on lonkeron värinen,
mutta minussa sen kuplat.


Huomenna mulla on treffit.