Tietoisuuden reunalla

Istahdan kajakkiin,
a n t a u d u n veden kannateltavaksi.
Se kelluttaa minua ja murheitani.


Maailma tiivistyy muovikoteloon, 
eikä tässä hetkessä
                               ole sinua,
                                      ollut meitä.


Vain äärettömyyteen kaikuva lokkien
nauru ja auringon tuntu iholla.


pinta väreilee lämpöä, mutta 
pohjalla vesi on vielä viileää