Mulla on rinnassa syrjällään sykkivä
suonikerä ja sadepilven painoinen ikävä.
Kuinka helposti unohtuvat helteiset päivät
syksyn ensi siemauksissa.
Loma, joka kotiin palattua tuntuu jo unelta,
kuin pullantuoksuun kompastunut hyvä
päätös.
Ei epävarmuudessa auta kuin
hypätä vuoden kiertoon mukaan,
luottaa siihen,
että ajanjakso toistaan kyllä seuraa.
-Ymmärtää, että inhimillisyyttä on välillä
heilua kahden välillä, jahkailla ja palata takaisin.
Toisinaan olla liian vähän tai liian paljon,
vajaasti tai täysillä.
Ei luontokaan aina osaa päättää
ollako kevät vai kesä, syys vai talvi.
Nousevat narsissit, jäätelöhuulet,
varastoon raivattu laituri ja ensilumi.
Asiat kyllä tapahtuvat.
Kun niiden aika on.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut