siihen, mitä huuliltani kuulet.
Älä sotkeennu sanavalintoihini tai
kompastu kielikuviini.
Jos haluat aidon vastauksen,
anna minulle kynä ja paperia.
Niin minä kerron sinulle sen,
mitä tietämättäni tiedän,
tunnen.
Usko pois, tyhjästä sanat minullekin
ilmestyvät.
Kynä kädessä on koneiston
viimeinen osa, rattaan käyntiin
pyöräyttävä komponentti.
Nyt meillä on tie.
Se on välistä serpentiiniä
vuoristossa, toisinaan viivasuora
kiihdytyskaista, joskus heinittynyt
kinttupolku metsänrajassa.
Mutta se on reitti, varmin väylä
minusta sinuun.
Älä luota siihen mitä huuliltani
kuulet.
On kuitenkin yksi poikkeus;
Rakkautta älä kuiskauksestani
k o s k a a n kyseenalaista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin selität runoilua.
Tähän voin samaistua.
100% hurmaaantua.
Kuin omasta suusta.
Tarinaa auringosta
Ja kuusta.
Tunteista aidoista,
Puhtaista.
Kiiiitoos!
Ja niinhän kerrotkin sen olevan :D Tuotos mielen tuolta puolen. Se tässä kirjoittamisessa on minulle niin kaunista. Kiitos kauniista runosta.
Sivut